Miksi neuromoninaisuus puhuttaa nyt niin paljon?
Neuromoninaisuus ja siihen mukaan laskettavat diagnoosit, adhd ja autismikirjo ovat nousseet julkisen keskustelun kestoaiheiksi.
Edelleen puhutaan paljon lasten diagnooseista ja koulujen tilanteesta, mutta yhä enemmän esillä ovat myös neurokirjon aikuiset ja työelämän neuromoninaisuus. Vielä muutama vuosi sitten aiheesta ei puhuttu Suomessa juuri lainkaan.
Nyt pelkästään Helsingin Sanomissa on muutaman kuukauden sisällä kerrottu, kuinka neuromonimuotoisuus pitäisi ottaa työpaikoilla huomioon, kuinka Jari Isometsä uskoo hänellä olevan adhd, millaista on, kun puolisolla on adhd ja miten maskaamisesta tuli puheenaihe.
Miksi neuromoninaisuudesta puhutaan nyt niin paljon? Ajattelen siihen olevan useita syitä. Tässä listattuna niistä muutama.
1. Tietoisuus neurokirjosta on kasvanut
Etenkin adhd-diagnooseista ja lasten adhd:sta on puhuttu Suomessa viime vuosina hyvin paljon. Lasten diagnoosien määrä on kasvanut ja lapsille ja nuorille on tarjolla aiempaa enemmän erilaisia tukikeinoja. On melko tavallista, että oman lapsen diagnoosin kautta vanhempi herää pohtimaan, olisiko hän itsekin neurokirjolla. Sosiaalisessa mediassa on useita aktiivisia aikuisia adhd-vaikuttajia ja erilaisia ryhmiä, joissa keskustellaan neurokirjon teemoista. Kun neurokirjosta on tullut monella tavalla näkyvämpi, se on lisännyt tietoisuutta aiheesta.
2. Uskallus ja halu olla avoin
Neuromonimuotoisuus on ainakin joiltain osin normalisoitunut. Jos joskus aiemmin piti yrittää peitellä vaikkapa adhd-diagnoosia, yhä useampi uskaltaa kertoa siitä avoimesti, jopa työpaikalla. Toki edelleen neurokirjoon liittyy paljon stereotypioita eikä avoimuus ole aina helppoa.
3. Työpaikat kehittävät monimuotoisuutta
Jokainen ajassa kiinni oleva yritys tekee töitä DEI-aiheiden eli monimuotoisuuden, tasa-arvon ja osallisuuden parissa. Tavoitteena on vahvistaa yritysten kilpailukykyä osaavasta työvoimasta sekä kehittää yrityksen toimintaa ja luoda hyvää työelämää. Neuromoninaisuuden kehittäminen on osa DEI-kokonaisuutta, joten siksi myös tämä teema nousee esiin.
4. Työelämän muutos
Nykypäivän työ on kognitiivisesti vaativaa, edellyttää vahvoja itseohjautuvuuden ja toiminnanohjauksen taitoja sekä jatkuvaa uuden oppimista. Työelämän muuttuminen voi tuoda esiin haasteita, jotka eivät aiemmin olleet niin näkyviä.
5. Uudet sukupolvet työelämässä
Työelämän konkareista eli nykyisistä 40–60-vuotiaista vain harvalla on neurokirjon diagnoosi. Parikymppisillä tilanne on toinen. Mahdolliset neurokirjon tuomat haasteet on heidän koulupolullaan tunnistettu paremmin, diagnooseja tehty enemmän ja tukea on ollut tarjolla. Kun nuoret tulevat työelämään, he osaavat, ainakin toivottavasti, tuoda myös paremmin esiin, millaista tukea he arvostavat työssään.
6. Työvoimapula ja uupuminen
Suomessa on valtava pula työvoimasta ja tilanne vain pahenee tulevina vuosikymmeniä. Samaan aikaan työuupumus lisääntyy. Työpaikat etsivätkin kiivaasti keinoja, joilla saada hyviä työntekijöitä töihin ja pidettyä nykyiset työntekijät työkunnossa. Neuromoninaisuutta tukevan johtamisen ja työkäytäntöjen kehittäminen tuovat uusia mahdollisuuksia vastata näihin haasteisiin. Neuromoninaisuutta vahvistamalla voidaan saada uusia työntekijöitä töihin ja vahvistaa nykyisten työntekijöiden jaksamista.
Etsitkö yrityksellesi tai tiimillesi koulutusta neuromonimuotoisuudesta? Tutustu koulutuksiin.