ADHD – luuserin vai menestyjän aakkoset?

Kun syrjäytymisen kirjainsarja ADHD muuttuukin menestyjiä yhdistäviksi aakkosiksi.

Myönnetään. ADHD:sta tuli itselleni vielä kymmenen vuotta sitten mieleen pikkupoika, joka puhuu taukoamatta ja kiipeilee huonekalujen päällä. Se on karkea, stereotyyppinen käsitys, jonka muisteleminen nolottaa nykyisin kovasti.

Mutta nolous sikseen. Se oli käsitys, jonka paljon mediaa seuraava ja terveydenhuollon uutisoinnin parissa töitä tekevä ihminen oli itselleen rakentanut. Oletettavasti se on siis melko yleinen käsitys ihmisillä, jotka eivät tunne ADHD:tä tai sen erityispiirteitä erityisen hyvin eivätkä ole perehtyneet siihen oman työnsä tai oman tai lähipiirinsä tilanteen kautta.

Kun ADHD tuli oman lähipiirini kautta itselleni tutuksi, aloin perehtyä siihen. Aiheeseen tutustuminen ei tuottanut voimaantunutta tai luottavaista mieltä, päinvastoin.

ADHD ja synkät seuraukset

Kohtasin oirelistoja, ongelmalistoja, liitännäisoirelistoja ja synkkiä tulevaisuudenkuvia. Isoja prosentteja siitä, kuinka suurella osalla vangeista on ADHD-diagnoosi, kuinka ADHD altistaa väkivallalle, päihdeongelmille, seksuaaliselle hyväksikäytölle, mielenterveysongelmille ja syrjäytymiselle työelämästä.

Muistan pelon ja toivottomuuden tunteet.

Pelko toi pakottavan tarpeen ratkoa läheisen ongelmaa, joka ei kuitenkaan ole ongelma, vaan ominaisuus. Se ei myöskään ole sairaus, jota voisi tai edes tarvitsisi parantaa.

Tästä on aikaa reilut viisi vuotta. Sen jälkeen ADHD:sta on alettu keskustella yhä enemmän ja käsitykseen ADHD-oireisista on alkanut tulla enemmän sävyjä, tai ainakin itse olen alkanut huomata niitä.

ADHD:n synkkä puoli ja surulliset prosenttiluvut ovat totta, mutta tilastot heijastavat aina mennyttä. Monen syrjäytyneen tai vankilaan joutuneen ihmisen elämä olisi voinut mennä toisin, jos heidän ongelmansa olisi huomattu ajoissa ja he ja heidän lähipiirinsä olisivat saaneet sopivaa tukea.

ADHD ja parempi tulevaisuus

Synkkä kuva ADHD:sta ei ole ainoa totuus.

On myös toinen todellisuus, joka on alkanut vähitellen tulla yhä enemmän esiin Suomessakin. Tämä todellisuus kertoo ihmisistä, joilla on ns. neuroepätyypillisten ominaisuuksiensa ansioista erityisiä kykyjä tai he ylipäätään pärjäävät hyvin ADHD-piirteiden kanssa.

Joissain tilanteissa ja joissain tehtävissä ADHD:n mukanaan tuomat ominaisuudet ovatkin vahvuus. Voidaan puhua jopa ADHD:sta supervoimana, esimerkiksi kykynä keskittyä tai perehtyä itseä kiinnostavaan asiaan valtavan syvästi tai toimia hyvin empaattisesti.

Itse vierastan supervoimapuhetta, koska ADHD:ssa on aina paljon ristiriitaista, on supervoimaa ja superrasittavaa puolta. Minusta olisi myös tärkeää, että jokainen voisi olla juuri sellainen kuin on. Jokainen ADHD-ihminen, tai kuka tahansa, olisi arvostettava ja tärkeä, vaikkei supervoimia omaisikaan.

Ymmärrän kyllä sinänsä supervoimapuheen, koska se toimii vastavoimana yhä edelleen ADHD:n kantamille negatiivisille leimoille, herättää ajattelemaan uudella tavalla sekä antaa varmasti monille rohkeutta kertoa omasta ADHD:staan. Tämä on tärkeää maailmassa, jossa moni arastelee yhä kertoa ADHD-diagnoosistaan esimerkiksi työnantajalle.

ADHD ja sisäinen motivaatio

Esimerkkien voiman takia haluankin tuoda esiin muutamia ihmisiä, jotka ovat menestyneet erinomaisesti ADHD:sta huolimatta tai ehkä juuri sen ansiosta. Kaikkia heitä yhdistää se, että he ovat löytäneet asian, joka innostaa heitä valtavasti ja jonka eteen he ovat valmiita tekemään sitkeästi töitä.

ADHD ja yrittäjyys

Vaikka koulussa olisi vaikeaa, siitä huolimatta voi pärjätä erinomaisesti, kuten Virgin-yhtiöiden perustaja multimiljonääri Richard Branson ja Ikean perustaja Ingvar Kamprad todistavat. Bransonilla ja Kampradilla on molemmilla ADHD ja dysleksia, ainakin julkisten lähteiden mukaan. Branson kertoo, kuinka hän puuhaili koulussa omiaan eikä ollut lainkaan perillä siitä, mitä tunnilla opetettiin.

ADHD tuo usein mukanaan luovaa ajattelua, kykyä nähdä asiat uudesta näkökulmasta, tahdonvoimaa ja sitkeyttä sekä kykyä motivoida ja innostaa muita ihmisiä. Nämä kaikki ovat yrittäjälle hyödyllisiä ominaisuuksia. Branson kertoo, että heikkoutensa esimerkiksi lukujen kanssa hän peittosi hankkimalla ympärilleen näissä asioissa itseään taitavampia ihmisiä.

ADHD ja huippu-urheilu

Huippu-urheilu vaatii kykyä omistautua täydellisesti omalle lajilleen ja päämäärätietoista kykyä kehittää itseään sekä pystyä tekemään paras mahdollinen suoritus kisatilanteessa. Myös tässä ADHD:n tuomat piirteet voivat olla etu. Uimari Michael Phelps on yksi kaikkien aikojen parhaista uimareista ja vuonna 2021 hänellä oli hallussaan 7 maailmanmestaruutta ja 28 olympiamitalia. Phelps sai ADHD-diagnoosin 9-vuotiaana. Hänellä oli vaikeuksia keskittyä koulussa, mutta uinnista tuli hänelle intohimo. Se auttoi luomaan elämään struktuuria ja tuki sitä kautta myös ADHD-oireiden hoidossa.

Myös Simon Bilesilla, yhdellä Yhdysvaltojen menestyksekkäimmistä voimistelijoista on ADHD. Monien ADHD-ihmisten kyky tarkkaan havainnointiin ja nopeaan reagointiin voi olla haitallista ja uuvuttavaa joissain tilanteissa, mutta urheilussa siitä voi olla hyötyä. Yhdysvaltain urheilupsykiatrien yhdistyksen entisen puheenjohtaja Ronald Kammin mukaan ADHD auttaa havainnoimaan samaan aikaan niin kenttää kuin valmentajan puhetta, näkemään koko kentän samaan aikaan ja muuttamaan fokusta nopeasti. Se tukee pärjäämistä monissa nopeatempoisissa urheilulajeissa.

Haluatko jutella lisää neuromonimuotoisuuden kehittämisestä? Lähetä viesti yhteydenottolomakkeella.

Kiinnostavaa luettavaa aiheesta:

Archer, D. 2016: The ADHD Advantage, What You Thought Was a Diagnosis May Be Your Greatest Strenght. First paperback edition. Penguin Random house. USA.

Maarit Virta, Anita Salakari: ADHD-aikuisen selviytymisopas 2.0